Lukas Priklopil

Taj Mahal

Turkulainen Lukas Priklopil lähti pitkälle pyörämatkalle vuoden 2010 heinäkuussa tarkoituksenaan polkea maailman ympäri. Euroopan lisäksi reissu vei miehen Aasiaan, Etelä-Amerikkaan ja Pohjois-Amerikkaan. Matka kesti yhteensä 14 kuukautta ja kilometrejä kertyi noin 21 500.

Taustaa

Teit pitkän matkan kävellen ennen pyöräilyyn siirtymistä. Mistä kipinä itsenäiseen matkustamiseen sai alkunsa?

Kun parisuhde aikoinaan kariutui ja opiskelupaikka jäi jälleen kerran haaveeksi, kaipasin irtiottoa arjesta. Halusin oppia enemmän elämästä ja avartaa näkemyksiäni. Onneksi tajusin tuolloin, että erinomainen tapa oppia kaikenlaisia asioita on kiireetön matkustaminen.

Milloin aloitit pitkän pyörämatkasi suunnittelun?

Noin vuosi ennen lähtöäni aloin konkreettisesti suunnittelemaan matkaa. Suunnitteluun kuului myös matkakassan kasaaminen, mikä vei eniten aikaa. Pitkä suunnitteluaika mahdollisti monien vaihtoehtojen läpikäymisen ja matkablogin laatimisen.

Retken suunnitteluun kuului yhteistyökumppaneiden etsiminen. Oliko sponsoreiden löytäminen vaikeaa?

Oli. Vaikka moni yritys innostui ajatuksesta, sponsoroinnin toteutus tuntui kaikille olevan hyvin monimutkaista ja työlästä. Onneksi ystäväni avustuksella sain Nokian kiinnostumaan, mikä sitten mielestäni helpotti kahden muun sponsorin ja yhden yhteistyökumppanin mukaan tempaamisen. Sponsorointi oli positiivinen juttu, mutta se toi minulle myös paljon ylimääräistä vastuunottoa.

Varusteet

Millä perusteella valitsit pyöräsi matkaa varten?

En tiennyt pyöräilystä juuri mitään ennen kuin aloin suunnittelemaan matkaani. Luotin muihin pidempiä matkoja tehneisiin tuttavuuksiini ja kyselin heiltä neuvoja. Alunperin halusin mainetta keränneen koga miyata- world travelerin, mutta luulen saaneeni samaan hintaan paremman menopelin valitessani saksalaismerkkisen vsf- T400:n. Esimerkiksi Rohloff-vaihteisto ja Magura-jarrut tukivat valintaani.

Miksi päädyit Rohloff-vaihteisiin? Olitko tyytyväinen valintaasi?

Päädyin Rohloffiin yksinkertaisesti siksi, koska en halunnut matkalleni ongelmia vaihteiston kanssa. Eikä niitä ollutkaan.
Olin ja olen edelleen erittäin tyytyväinen Rohloffiin. Kiinnitysmekanismi ei ollut parhaimmasta päästä, mutta koneisto itsessään oli moitteeton. Uskon säästyneeni monelta epämiellyttävältä tekniseltä vialta luottaessani tähän merkkiin. Hauska oli myös todeta, kuinka moni muu tapaamani pitkän matkan pyöräilijä oli yhtälailla valinnut tämän kestävän napavaihteiston.

Mitkä olivat hyödyllsimpiä varusteita matkalla? Mitkä osoittautuivat epäkaytännöllisiksi tai turhiksi?

Taustapeili oli minulle hyvin tärkeä. Pieni vilkaisu taustapeiliin säästi monta pään kääntyilyä ja sain kuunnella musiikkia ajon aikana. Tykkäsin myös rinkasta, minkä kiinnitin takatelineeseen. Se mahdollisti muutaman vaellusretken ilman polkupyörää. Näiden lisäksi edulliset kumihanskat toimivat erinomaisina goretex-käsineinä. Kenkien sadesuojia käytin vain kerran, joten en ota niitä mukaan seuraavaan reissuuni. Myös pihdit osoittautuivat turhaksi työkaluksi painoonsa nähden.

Sunrise in Iran

Reitti

Miten päätit matkareittisi?

Tavoitteena oli pyöräillä 25 000 kilometriä maailmaa ympäri, joten katselin useita tunteja maailman karttaa ja pohdiskelin missä sitä haluankaan käydä. Muutamat kohteet, kuten Iran, Dubai, Taj Mahal, Himalaja-vuoristo, Machu Picchu ja New York antoivat reitilleni raamit. Loppu oli vain soveltamista ja pisteiden yhdistelemistä.

Kuinka pitkälle eteenpäin suunnittelit matkaasi?

Yritin pitää reissuni, olosuhteet huomioiden, mahdollisimman avonaisena ja spontaanina. Lähdettyäni Suomesta minulla esim. ei ollut yhtään lentolippua tai viisumia etukäteen hankittuna. Itseasiassa minullahan ei alussa ollut edes pyörää tai muita pyöräilyvarusteita, sillä ostin ne vasta Saksasta ja Tsekeistä. Iranin viisumin kävin noutamassa Prahasta ja ensimmäisen lennon Omanista Intiaan ostin vasta Dubaista.

Yhdysvalloissa pyöräily vaihtui autoiluun. Oliko road trip rannikolta toiselle etukäteen suunniteltu juttu?

Oltiin vanhojen koulukavereiden kanssa haaveiltu jo monta vuotta, että päästäisiin joskus ajamaan autolla USAn halki. Ennen matkaani autoreissua suunniteltiin, mutta pidin sen toteutumista epävarmana. Ollessani Etelä-Amerikassa kaverit varmistivat lentonsa New Yorkiin, joten luovuin alkuperäisestä suunnitelmasta polkea USAn halki. Road Trip oli mielestäni huikea, joten ei harmita ollenkaan ettei mittariini sen johdosta kertynyt 25 000 km täyteen.

Mainitse joitakin mielestäsi hienoimmista ja huonoimmista vierailemistasi paikoista?

Koko maapallomme on kerrassaan upea paikka. Pyöräilyn kannalta voisin ajatella palaavani Kauko Itään tai Yhdysvaltoihin. Intiassa tai Etelä-Amerikassa en haluaisi enää pyörällä yksin matkustaa.

Curious Indians

Dokumentointi

Pidit tarkasti kirjaa menoistasi matkan aikana. Pysyitkö suunnitellussa budjetissa?

Budjettini oli laskettu tarkoin siksi, ettei raha loppuisi kesken. Minulla ei yksinkertaisesti ollut varaa matkustaa muuten kuin 10 euron päiväbudjetilla, joten se oli hyvä motivaattori pitää menot kurissa. Saavuttuani Suomeen rahaa tililläni oli muutama satanen, joten siihen nähden budjetti oli hyvin laskettu.

Kirjoitit blogiasi englanniksi. Tuntuiko se alusta saakka luontevalta?

Englanniksi kirjoittaminen oli mielestäni oikea valinta, vaikka se alkuun tuntui hitaammalta vaihtoehdolta. Luulen, että alkukankeus johtui pääosin kuitenkin kokemattomuudestani pitää blogia. Loppuvaiheessa aloin ajattelemaan, että kirjoitan tekstiä vain tyypeille joita tunnen. Tämä keino nopeutti tekstin syntyä ja sitä oli antoisampaa kirjoittaa.

Sinulla ei ollut mukana varsinaista kamerakalustoa. Miten valokuvaus puhelimen kameralla sujui käytännössä? Olitko tyytyväinen ratkaisuun?

Otin valokuvia, jotta myöhemmin muistaisin tiettyjä hetkiä ja paikkoja. Siihen tarkoitukseen käytännölliset ja laadukkaat kännykkäkamerat olivat erinomaisia. Käyttämissäni Nokian kännyköissä oli myös parempi kuvalaatu kuin minun vanhassa pokkarikamerassa. Olen erittäin tyytyväinen tilaa ja painoa säästävään ratkaisuun ja voin rehellisesti suositella sitä muillekin matkailijoille.

Ongelmatilanteet

Oliko sinulla vaikeuksia viisumien saamisen kanssa?

Epämiellyttävän usein. Jouduin viisumien takia monesti nopeuttamaan tai lyhentämään matkantekoa vasten tahtoani. Intian viisumi (Visa on Arrival) oli ongelmallisin, sillä jouduin ostamaan ylimääräisen jatkolennon pois Intiasta, enkä voinut jäädä maahan lentopäivän jälkeen. Minulla oli täten alle 20 päivää aikaa polkea Mumbaista Nepaliin. Onneksi ehdin viime tipassa rajan yli ja lentolipustakin sain myöhemmin rahat takaisin.

Mitkä olivat vaikeimpia pyöräilyolosuhteita matkan aikana?

Kun ylitin Kaukasus-vuoristoa, vasen polveni oli erittäin arka. Se teki serpenttininousut erittäin haastaviksi ja jouduin monia kilometrejä taluttamaan pyörääni. Andeilla kuntoni oli hyvä, mutta olosuhteet tekivät ylityksestä mahdottoman. Raju vastatuuli ja pakkasyöt 4000 metrin korkeudessa veivät minusta kaiken mehun, ja kun siihen iski vielä rengasrikko, jouduin pysäyttämään vastaan tulevan lava-auton ja pyytämään kyytiä lähimpään (45 kilometrin päässä sijaitsevaan) kylään.

Tuliko vastaan tilanteita, joissa oli erityisen vaikeaa sopeutua paikalliseen kulttuuriin?

Iranilaisten vieraanvaraisuutta oli välillä vaikea käsittää. He olivat jatkuvasti kyselemässä vointiani, etten jaksanut joka kerta vastata. Kerran yksi nuori mies päätti soittaa tulkin ja poliisin paikalle, jotta hän saisi vastauksia kysymyksiinsä. Intiassa puolestaan ihmisten uteliaisuus ja sen esilletuonti oli suomalaiselle epätavallista. Paikalliset pyöräilijät seurasivat minua useita kymmeniä kilometrejä ja jos päätin pysähtyä hetkeksikin, ympärilleni ilmaantui jopa sata uteliasta päätä. Puhumattakaan liikennekulttuurista, missä sääntöjä ei ole ja torvien soitto raikuu.

Koitko olosi turvattomaksi missään vaiheessa?

Etelä-Amerikkassa kuulin pelottavan monta pyöräilijöihin kohdistuvaa kauhutarinaa. Esim. kidnappaukset, varkaudet ja päällekäymiset olivat harmillisen yleisiä tietyillä alueilla. Minulle turvattomin tilanne oli Perun ja Bolivian rajalla, missä oli meneillään mielenosoitus ja valtatie oli vallattu 100 kilometrin pituudelta. Tiellä oli kivilohkareita, hiekkakasoja, rikottua lasia ja satoja mielenosoittajia, eikä yhtään moottoriajoneuvoa päästetty läpi. Tilanteesta selvisin onneksi ilman yhteenottoa, vaikka yksi kivi lensikin lähellä pääkoppaani.

Girls from Paraguay

Matkan jälkeen

Mitä opit itsestäsi? Muuttiko matka matkamiestä?

Nautin reissun päällä elämän yksinkertaisuudesta ja halusin jatkaa sillä meiningillä myös palattuani kotiin. Tämä rytmi ja näkökulma ei kuitenkaan sopinut ympäröivään elämäntyyliin, joten minulla oli vaikeuksia sopeutua taaksejättämääni arkeen. Opin myös sen, että vanhetessa kehosta on pidettävä parempaa huolta.

Onko sinulla matkasuunnitelmia tulevaisuuden varalle?

Mitään lukkoonlyötyä suunnitelmaa ei vielä ole. Mikä tahansa se sitten tulee olemaankaan, niin yksin sitä tuskin lähden toteuttamaan.

Millaisia neuvoja antaisit pitkää pyörämatkaa suunnitteleville?

Laadi väljä aikataulu. Pohdi tarkkaan sponsoroinnin tarpeellisuutta. Hanki hyvä maantiekartta alueesta. Panosta hyvään pyöräilyasentoon. Kanna ylimääräisiä ruuveja ja muttereita mukana. Käytä varaosien postitukseen tehokkaita kuriiripalveluita (kuten DHL) tavallisen postin sijaan. Jos mahdollista, ota oma läppäri mukaan. Varaa matkan jälkeen tarpeeksi palautumisaikaa arkielämään.

 

Lue lisää osoitteesta: http://safebiking.wordpress.com/

Leave a comment

Facebook

Pikavalikko

Yhteistyössä